Taistelu vallasta etsii sähköä – ja löytää sen Euroopasta

”Tieto on valtaa”, sanotaan. Nykymaailmassa valtaa on kuitenkin ennen kaikkea kyky käsitellä tietoa.

Tiedonkäsittely puolestaan on energiaa, sähköä.

Yhtälö on yksinkertaisuudessaan julma. Mitä enemmän yrityksellä, valtiolla tai kansakunnalla on sähköä, sitä suurempi kyvykkyys sillä on tiedonkäsittelykapasiteetin rakentamiselle. Mitä enemmän kapasiteettia, sitä nopeammin kasvava etumatka. Tässä kilpajuoksussa sähkö ei ole sivujuonne. Sähkö on pääomaa.

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Kiinan sähköntuotanto oli noin 1 000 terawattituntia, Euroopan Unionin noin 3 000 terawattituntia ja Yhdysvaltojen noin 4 000 terawattituntia. Länsi hallitsi. EU:n ja Yhdysvaltojen tuotantoluvut ovat pysyneet suunnilleen samoina tähän päivään asti. Kiina puolestaan tuottaa nyt noin 10 000 terawattituntia. (Lähde: HS 6.8.2026.)

Kiina ei kirinyt länsimaita kiinni: se juoksi ohi ja jatkoi menojaan.

Emme täällä vanhassa maailmassa ehkä vielä ymmärrä muutoksen rajuutta. Arki sujuu suurin piirtein ennallaan, kahvi maistuu ja juna kulkee – ja juuri siksi on helppo olla huomaamatta, että maailma ympärillämme järjestyy uudelleen kovaa vauhtia.

Väitän, että yksi syy Trumpin hallinnon ”drill-baby-drill”-politiikkaan on juuri tämä herääminen: oivallus siitä, että Kiina karkasi jo, ja viimeinen hetki rakentaa kaikki irti saatava sähköntuotanto on nyt käsissämme. Yhdysvalloissa datakeskuksia nousee ennätystahtia, mutta samalla sähköjärjestelmän pullonkaulat koko arvoketjussa ovat tulleet vastaan. Inertia puree. Hitaus tuo hitautta, ja sillä välin Kiina karkaa kisassa yhä kauemmas.

Mikä ratkaisuksi? On mentävä sinne, missä sähköä ja uutta tuotantokapasiteettia on vielä saatavilla.

Kaikenkokoiset yhdysvaltalaiset data- ja energiayhtiöt ovat alkaneet vyöryä Eurooppaan. Meillä Korkialla puhelin soi kiihtyvään tahtiin, kun datankäsittelylaitokset etsivät kiivaasti sähköä, myös Suomesta. Elämme erikoisia, mutta poikkeuksellisen mielenkiintoisia aikoja.

Meillä Euroopassa on edessämme pakotettu valinta. Muutummeko muiden alusmaaksi: paikaksi, josta suurvaltojen datanälkä hakee halpaa sähköä ja vie arvon muualle? Vai otammeko itse aktiivisen otteen: rakennamme omaa sähkö- ja tuotantokapasiteettia ja pysyttelemme mukana kärjen vauhdissa? Myös passiivisuus on valinta, se vain tehdään puolestamme.

Kasvun ei tarvitse tarkoittaa paluuta hiileen ja kaasuun. Euroopassa on kykyä rakentaa puhtaammin, fiksummin ja tehdä sähköntuotannosta kilpailuetumme.

Me korkialaiset olemme mukana tässä aallossa. Meillä on kyvykkyys tuottaa datankäsittelijöille kohteita, joissa energiansaanti varmistetaan mahdollisimman hyvin myös paikallisesti: huolehtien huoltovarmuudesta, rasittamatta sähköverkkoa turhaan ja kilpaillen muun kysynnän kanssa mahdollisimman vähän. Tällaiselle pullonkauloja purkavalle lähestymistavalle on markkinoilla yhä enemmän kysyntää.

Aika näyttää olemmeko lännessä jo hävinneet kilpailun datasta. Mutta rehellisyyden nimissä olemme pahasti jäljessä.

Etumatkan tuijottamisen sijaan olisi aika kuroa sitä umpeen, konkreettisesti ja kilowattitunti kerrallaan. Se, joka rakentaa sähköntuotantoa, rakentaa valtaa.

KIRJOITTAJA

Mikko Kantero​

Executive Vice President, Portfolio Management & Growth