Toni Perätalo
Director, Fund Management
Aurinkovoiman vakautettu tuotantokustannus on lähes puoliintunut viidessä vuodessa. Toni Perätalo tarkastelee blogissaan, mitä uusi IRENA:n raportti tarkoittaa uusiutuvan energian kilpailukyvylle, perusvoiman tuotannolle ja energiainvestoinneille.
Ailahtelevan tuotannon on tunnistettu olevan uusiutuvan energian laajamittaisen käyttöönoton suurin haaste: aurinko ei paista öisin, eikä tuuli puhalla tarvittaessa. Sään vaihtelu on antanut fossiilienergian puolustajille perustelun, jonka mukaan uusiutuva energia ei sovellu peruskuorman tuottamiseen, eli tuottamaan sähköä yhteiskunnan tarpeisiin kellon ympäri ja vuodenajasta riippumatta.
International Renewable Energy Agency, IRENA, julkaisi toukokuussa 2026 raportin, joka haastaa tämän käsityksen. 24/7 Renewables: The Economics of Firm Solar and Wind -raportti osoittaa, että aurinkovoima ja tuulivoima yhdistettynä akkuvarastointiin (BESS) voivat suotuisissa olosuhteissa tarjota jo nyt luotettavaa ja kustannustehokasta sähköntuotantoa ympärivuorokautisesti. Uusiutuvan energian voimalat vastaavat sähköntuotannon tarpeisiin tyypillisesti edullisemmin kuin fossiiliset voimalaitokset.
Kyetäänkö uusiutuvan energian avulla vastaamaan datakeskusten, teollisuuden ja muun kriittisen infrastruktuurin tarpeisiin käyttää sähköä tasaisesti vuoden jokaisena tuntina?
IRENA esitteli toukokuussa julkaistussa raportissaan uuden mittarin nimeltä firm LCOE, uusiutuvan sähkön vakautettu tuotantokustannus, jonka avulla yllä olevaan kysymykseen pyritään vastaamaan. Vakautettu LCOE eroaa perinteisemmästä tuotantokustannusten tarkastelusta, sillä se huomioi kustannuksissa myös esimerkiksi akkuvarastoinnin, ylituotannon ja mahdolliset hybridiratkaisut, joita uusiutuvan energiantuotannon vakauttamiseen tarvitaan. Vakautettu tuotantokustannus muodostuu yksittäisen voimalan LCOE:sta ja vakautuspreemiosta (firming premium), eli lisäkustannuksesta, joka tarvitaan halutun toimitusvarmuustason (IRENA:n mallinnuksessa 95 %) saavuttamiseen.
Tämän ”vakauttamisen” kustannusten ymmärtäminen, eli sen, miten vaihteleva uusiutuva tuotanto muunnetaan jatkuvaksi ja luotettavaksi sähkönsyötöksi, on keskeistä, kun uusiutuvan energian kokonaistaloudellisuutta arvioidaan.
IRENAn raportin taustavoimana on laaja teknologiakustannusten kehitys.
Vuosina 2010–2024 asennettujen aurinkopaneelien kustannukset ovat laskeneet 87 prosenttia. Vastaava hintojen lasku tuulivoiman suhteen on ollut 55 prosenttia. Akkuvarastoinnin kustannukset ovat pudonneet peräti 93 prosenttia samalla ajanjaksolla, ja vuonna 2025 hinnat laskivat edelleen noin 30 prosenttia vuodessa.

Näiden teknologioiden hintojen romahdus näkyy suoraan vakautetussa LCOE:ssa. Vuonna 2020 aurinkovoiman vakautettu tuotantokustannus oli tyypillisesti yli 100 USD/MWh. Vuonna 2025 parhailla aurinkoenergian vyöhykkeillä tuotantokustannus oli noin jo 54–82 USD/MWh, ja arvioiden mukaan vuoteen 2035 mennessä parhaat kohteet laskevat alle 50 USD/MWh:n.
Kiina toimii esimerkkinä markkinasta, jossa uusiutuva energia on fossiilista energiantuotantoa edullisempaa. Aurinkovoima yhdistettynä akkuvarastointiin alittaa nyt vakautetulta tuotantokustannustasoltaan 100 USD/MWh selvässä enemmistössä hankkeita, ja edullisimmillaan tuotantokustannus laskee noin 30 USD/MWh, kun toimitusvarmuus on 90 prosenttia. Uusi kivihiilivoimalaitos Kiinassa maksaa tyypillisesti 70–85 USD/MWh.
Yksi konkreettinen esimerkki löytyy Arabiemiirikunnista, jossa fossiilisen energian hinta on yksi maailman alhaisimmista. Al Dhafran aurinko- ja akkuvarastokompleksi toimittaa jo nyt vakaata 1 GW:n sähkötehoa noin 70 USD/MWh vakautetulla tuotantokustannuksella, mikä on kilpailukykyinen hintataso kaasusähköntuotannolle maassa.
Kun datakeskusten, tekoälyn ja energiaintensiivisen teollisuuden sähkönkysyntä kiihtyy, hybridijärjestelmien valttina ei ole pelkkä hinta: myös käyttöönoton nopeus ratkaisee. Esimerkiksi aurinkovoimaa ja akkuvarastoja yhdistelevä hybridivoimala voidaan tyypillisesti rakentaa ja ottaa käyttöön 1–2 vuodessa sen jälkeen, kun luvat ja verkkoliityntä on varmistettu, eli huomattavasti nopeammin kuin uudet kaasuvoimalat monilla markkinoilla, puhumattakaan ydinvoimaloista.
Erityisesti aurinko- ja tuulivoimaa sekä akkuvarastoja yhdistelevät hankkeet tarjoavat vakautettua sähköntuotantoa edullisesti ja ripeästi. Kun aurinko tuottaa sähköä ennakoitavasti päivällä, tuuli tasaa tuotantoa myös öisin ja pilvisinä päivinä. Yhdistettynä akkuvarastointiin hybridijärjestelmät voivat saavuttaa tavoitellun 95 prosentin toimitusvarmuuden merkittävästi edullisemmin kuin pelkkä aurinko- tai tuulivoimala erikseen.
80–90 prosentin toimitusvarmuutta pidetään nykyisellään kustannustehokkaimpana ”sweet spottina” hybridilaitoksille, sillä tämän jälkeen kustannuskäyrä jyrkkenee merkittävästi. IRENAn mallinnuksen yleisenä oletustasona on 95 prosenttia. Jäljelle jäävä osa voidaan kattaa koko järjestelmän tasolla esimerkiksi säädettävän kysynnän ja tuotannon avulla tai erilaisin energiavarastoin.
IRENA:n raportti vahvistaa sen, mitä energiamarkkinoilla on nähty jo jonkin aikaa: uusiutuvan energian kilpailukyky ei ole enää riippuvainen poliittisista tuista tai erityisolosuhteista.
Se perustuu teknologian suotuisaan kehitykseen, tuotantomittakaavan kasvuun, edullisuuteen ja verrattain nopeaan kehitys- ja rakennusaikatauluun.
Samaan aikaan fossiilienergian toimitusvarmuus on heikentynyt. Hormuzinsalmen kriisi on häirinnyt lähes viidennestä maailman öljykaupasta, ja öljyn ja nesteytetyn maakaasun hinnat ovat nousseet. Kun uusiutuvan energian hinta laskee ja fossiilienergian hinta epävarmuuden myötä nousee, suunta on selvä. Seuraava kysymys kuuluu: minne ja milloin rakennetaan?
Lähteet: International Renewable Energy Agency (IRENA): 24/7 renewables: The economics of firm solar and wind, Lehdistötiedote (6.5.2026)