Energiamarkkinan murros pakottaa rahoituksen uuteen aikaan

Energiamurros on edennyt vaiheeseen, jossa perinteiset toimintamallit eivät enää kanna. Maailmanlaajuisesti infrastruktuuri-investointien tarve on valtava: McKinseyn arvion mukaan vuoteen 2040 mennessä tarvitaan yhteensä noin 106 biljoonaa dollaria, josta energiasektori vie noin 23 biljoonan dollarin osuuden. Energiainfrastruktuurin uudistaminen ja lisääminen ovat keskeisiä sekä talouskasvun että vihreän siirtymän onnistumisessa.

Perinteiset rajat infrastruktuurin eri alojen välillä hämärtyvät. Energia, digitalisaatio ja liikenne kietoutuvat toisiinsa, ja tämä edellyttää integroitua rahoitus- ja investointimallia eri toimialoilla. Julkisen ja yksityisen pääoman yhteistyö on ratkaisevaa, mutta erityisesti yksityiset toimijat ovat nousseet merkittävään rooliin energiamurroksen ja uuden infrastruktuurin rahoittajina.

EU-sääntelyssä havaittavissa positiivista muutosta

EU-tasolla keskustelu energiainfrastruktuurin sääntelystä on liikkumassa joustavampaan suuntaan. Ursula von der Leyenin pitkäaikainen neuvonantaja, Kurt Vandenberghe, totesi lokakuun alussa Pariisin Pan-European Energy Finance -konferenssissa, että tarkoitus ei ole enää määritellä yksityiskohtaisesti, miten päästövähennyksiä toteutetaan. Sen sijaan tavoitteena on luoda puitteet, joissa markkinatoimijat voivat löytää tehokkaimmat ratkaisut itse. Tämä on jatkoa Mario Draghin viimeaikaiselle raportille ja puheille sääntelyn vähentämisestä. Vaikuttaa siis siltä, että Brysselissäkin on havaittu mihin liikasääntely johtaa.

Muutos on tärkeä: viime vuosien liikasääntely, esimerkiksi vihreän vedyn osalta, on hidastanut tai tukahduttanut hankkeita. Kun sääntelyn fokus siirtyy tavoitteiden määrittämiseen, nähdään toivottavasti enemmän joustavuutta sen osalta miten tavoitteet saavutetaan markkinaehtoisesti. Tämä todennäköisesti myös selkeyttää tilannetta rahoituksen näkökulmasta.

Vihreä sammal ei enää toimi energiarahoituksessa

Aiemmin energiahankkeiden rahoittaminen oli helpompaa. Sähkön hinnat sekä tuotanto- ja kulutusprofiilit olivat stabiileja, jolloin kassavirtakin oli ennustettavaa ja rahoittamisen riskit matalammat.

Nyt tilanne on toinen. Meneillään oleva vihreä siirtymä ja energiamurros ovat muuttaneet energiamarkkinaa merkittävästi viimeisen muutaman vuoden aikana. Vanhat kaavat eivät enää päde, ja osin vihreiksi sammaloituneet perinteiset pankit eivät meinaa pysyä markkinamuutosten perässä.

Tämä ei tosin ole ainoastaan pankkien haaste, vaan myös alalla laajemminkin nopean muutoksen myötä. Lokakuussa pidetyissä WEC Finland Energy Day -tapahtumassa ja Pariisin Pan European Energy Finance -konferenssissa sama viesti toistui useammassa puheenvuorossa: ”Olemme vasta aloittaneet…”, ”Emme ole pitkään tehneet…” ja ”Tämä on uutta meille kaikille…”.

Kun nämä toteamukset tulevat pitkään alalla toimineilta, Suomen tai maailman isoimmilta sijoittajilta, rahoittajilta ja energiayhtiöltä, on selvää, että olemme keskellä merkittävää muutosta.

Uuden ajan energiarahoitus vaatii uudet työkalut

Vihreä siirtymä ei ole läheskään valmis, eikä se tule vielä pitkään aikaan olemaan. Rahoittajille tämä näkyy kohonneena epävarmuutena vielä pitkään, ja näkyvyys tuleviin kassavirtoihin tulee pysymään aiempaa lyhyempänä. Lisäksi rahoittajia mietityttävät monet muut asiat, kuten miinustunnit, verkon ruuhkautuminen, liian hitaat tai nopeat muutokset, uudet teknologiat tai sopimukselliset kiemurat.

Samaan aikaan, kun osa perinteisistä rahoittajista vielä miettii ja yrittää ymmärtää muutosta, ketterämmät rahoittajat ja sijoittajat ovat jo löytäneet keinon hyötyä markkinamuutoksista ja vuolevat kultaa.

Kohti uusia ratkaisuja

Miten perinteiset suuret energiarahoittajat uskaltavat sitten rahoittaa, kun tuttua ja turvallista ei ole enää juuri tarjolla? Tässä kohtaa kuvaan astuvat sopimuksiin perustuvat tuotot, kuten pitkäaikaiset sähkönostosopimukset (PPA:t) ja tolling-sopimukset. Nämä ovat mekanismeja, joiden avulla riskejä voidaan hallita ja hinnoitella sekä lopulta muuttaa lyhyet kassavirrat pitkiksi. Tilannetta voisi verrata myös kiinteistöjen kassavirtoihin, jotka voivat olla toistaiseksi voimassa olevia tai pidemmälle ajalle sovittuja.

Syvennymme tämän blogin jatko-osassa siihen, miten PPA- ja tolling-sopimukset toimivat rahoittajan näkökulmasta – ja miksi juuri ne ovat yksi merkittävä avain uusiutuvan energian rahoituksen haasteisiin.

KIRJOITTAJA

Toni Perätalo​ ​

Director, Fund Management